Pirjo Sallmen kiskoo yhteen kirjastoja ja kouluja Superkirtsi-projektissa, jonka tarkoituksena on helpottaa lasten ja heidän vanhempiensa mediakasvatusta.
Pirjo Sallmen on Suomen kirjastoseuran projektikoordinaattori. Tällä hetkellä hän on virkavapaalla Helsingin Kirjasto 10:stä ja keskittyy lapsille suunnatun mediakasvatushankkeen vetämiseen.
Superkirtsiä Sallmen on vetänyt nyt vuoden. Projekti on osa opetusministeriön rahoittamaa Lapset ja Media -hanketta. Juuret ovat vuonna 2006 toteutetussa Uimarengas mediatulvaan -projektissa, jossa koulutettiin kirjastoammattilaisia mediakasvatukseen. Nyt mukaan otettiin myös koulut ja lasten vanhemmat.
Mediakasvatusta siellä missä nuoret ovat
Superkirtsin kohteena ovat 7-8-vuotiaat lapset, mutta mediakasvatusta tarvitsevat myös aikuiset. "Tässä on saanut huomata sen, että oikeasti aikuiset tarvitsevat mediakasvatusta enemmän kuin lapset, koska aikuisten kauttahan kasvatuksen täytyy tapahtua." Sallmen sanoo.
Hän vertaa mediakasvatusta muuhun kasvatukseen. Vaikka vanhemmat muuten pitävät ohjia käsissään ja neuvovat lasta, nettiin hänet päästetään usein ilman minkäänlaista opastusta. Koulu ja kirjasto voivat asiantuntemuksellaan vain tukea vanhempia.
"Nuoret ovat netissä paljon enemmän kuin aikuiset. Jokela-tapauksen aikana seurasin, kun tyttäreni oli IRC:ssä, ja tietoa velloi ruudulla. Nuoret tiesivät sattuneesta ennen valtamediaa. Minusta se on aika karmiva tilanne. Eihän sen niin pitäisi mennä."
Koulut ja kirjastot parempaan yhteistyöhön
Superkirtsissä tavoitteena on ollut parantaa kirjastojen, koulujen ja vanhempien yhteistyötä lasten mediakasvatuksessa. "Onhan yhteistyötä aina tehty, mutta edelleen on parantamisen varaa."
Sallmenilla on 27 vuoden kirjastotyökokemus. Lasten ja nuorten osastolla ollessaan hän törmäsi esimerkiksi tilanteeseen, jossa opettaja soitti kirjaston rapusta luokka kintereillään ja pyysi etsimään keskiaikaa koskevia kirjoja vierailua varten. "Siinä sitä sitten hiki päässä etsittiin."
Nyt yhteisistä pelisäännöistä koulujen ja kirjastojen välillä on sovittu. Esimerkiksi kirjastojen pelikoneet pysyvät nyt päiväsaikaan kiinni, etteivät lapset pääse kesken koulupäivän pelaamaan.
Kirjastojen ja koulujen kohtaamisiin on tehty selkeät toimintasuunnitelmat, jotta kummatkin tahot osaisivat hyödyntää toistensa asiantuntemusta. Osaamista on ollutkin molemmissa päissä, mutta ei välttämättä tietoa siitä mitä esimerkiksi kirjasto voi koulun hyväksi tehdä. "Tavoitteena on päästä ymmärrykseen siitä mitä koulussa tehdään, mitä kirjastossa tehdään ja mitä voidaan tehdä yhdessä." Sallmen selostaa.
Lapset saivat satuja ja aikuiset koulutusta
Superkirtsi-projektissa on toimittu kolmella taholla. Kouluissa ja kirjastoissa työskenteleville järjestettiin koulutustilaisuuksia eri puolilla Suomea. Kirjastojen suodatin- ja esto-ohjelmistojen käyttöä on kartoitettu. Pilottiluokat ja kirjastot kokeilivat yhteispeliä hyviksi todettujen toimintaideoiden mukaan.
Kirjastoväkeä, alakoulun opettajia ja muita mediakasvatuksen parissa työskenteleviä kokoontui koulutustilaisuuksiin eri puolilla Suomea. Tarjolla oli pelityöpajoja ja asiantuntijaluentoja sekä syventymistä uuden median maailmaan ryhmäkeskusteluin.
Sallmen on saanut positiivista palautetta pilottiluokilta ja -kirjastoilta, jotka puuhasivat innokkaasti hankkeen parissa koko syksyn. Tuloksena syntyi toimintaideapaketti.
"Ei kaikille ole läheskään selvää mitä mediakasvatus on, tarvitaanko sitä tai miten sitä voi tehdä." Sallmen sanoo.
Pilottiluokat testasivat toimintaideoita
53 ykkös- ja kakkosuokkaa ilmoittautui pilotointiin, yhteensä mukana oli 1053 lasta. "Koko Suomea ei voi millään tavoittaa, täytyy lähteä pienestä. Se ei ole paljon, mutta minusta se on hyvä alku", Sallmen sanoo. Pilotoinnissa opittuja hyviä käytäntöjä jatketaan, ja koeluokat levittävät niitä edelleen alueellaan toiminnan vakiinnuttua.
Projektin aikana lapset, vanhemmat, opettajat ja kirjastoväki tapasivat vähintään neljä kertaa. Lapset kävivät opettajan kanssa kirjastossa, ja kirjaston edustaja vieraili koulussa. Sekä kirjastossa että koulussa järjestettiin vanhempainillat joko lasten kanssa tai ilman.
"Päätin, että nyt lasten täytyy olla mukana, jotta heillekin jää tästä jotain", Sallmen sanoo. Kirjastovierailuissa lapset ovat muun muassa saaneet tehdä omia uutisia ja lööppejä, ja kirjaston käyttöön on opastettu erilaisten satuhahmojen ja seikkailujen avulla.
Palkinnoksi tehtävistä lapset ovat saaneet kunniakirjat ja Superkirtsi-cd:n, jolla on media-aiheisia lastenlauluja. Levyn yksi tarkoitus on antaa asennekasvatusta takaisin vanhan ajan malliin, jolloin oma kappale levystä oli aarre. Näin lapsille opetetaan tekijänoikeuksien ideaa, sillä kirjastoissa ollaan huolestuneita siitä, etteivät lapset enää lainaa levyjä.
Vanhempainilloissa ruodittiin erityisesti uusiin medioihin Ð nettiin ja peleihin Ð liittyviä kysymyksiä.
Lastensuojelua vai sensuuria
Superkirtsiin kuuluu myös selvitys suodatus- ja esto-ohjelmien käytöstä kirjastojen tietokoneilla. Suodatuksen laajuudesta ja motiiveista halutaan tarkempaa tietoa. Kokemukset ohjelmista kerätään raportiksi.
Sallmen korostaa, että lapsen nettikäyttäytyminen riippuu vanhemmista: kuinka pienenä lapsi päästetään koneelle, ja saako hän siinä ohjausta vai jääkö hän oman onnensa nojaan, kun vanhemmat pelkäävät loukkaavansa lapsen yksityisyyden suojaa.
13- ja 16-vuotiaiden tytärtensä avulla Sallmenkin on tutustunut nuorten nettikäyttäytymiseen ja saanut huomata, että aikuisten läsnäoloa tarvitaan myös virtuaalimaailmassa. Mukaan pääsee itse menemällä ja kyselemällä, kuitenkaan kyttäämättä.
"Osa vanhemmista on pudonnut auttamattomasti kelkasta." hän toteaa. Julkisen palvelun voi olla vaikeaa enää puuttua nuoren käyttäytymiseen, kun samalla aikuisille tulisi tarjota esteetön pääsy tiedon valtateille.
Kirjastoissa mietitäänkin, mitä lasten suojelemiseksi netin vaaroilta voidaan tehdä vai voidaanko tehdä mitään. Sallmen tietää suojelukysymyksen herättävän kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan.
"Olen oppinut ymmärtämään tätäkin näkökulmaa, vaikka itsekin ennen ajattelin, ettei missään tapauksessa saa suodattaa eikä estää mitään. Sananvapauslaki on olemassa, eikä aikuisia tietysti saakaan estää, mutta oikeasti voi miettiä, millä tavalla pieniä lapsia voisi suojata."
Lapset ovat nykyään teknisesti hyvinkin taitavia. 7-8-vuotias saattaa jo osata käyttää Wikipediaa ja tuottaa sisältöäkin sinne. Sallmen kertoo esimerkin eräästä isästä, joka oli aamulla herättyään löytänyt poikansa tietokoneelta puuhaamasta. Pojan mielestä Wikipedian tiedot Teletapeista olivat puutteelliset, joten hän kirjoitti aiheesta uutta artikkelia. "Sehän on tietysti mahdollista. Eihän sitä ole rajattu, kuka sinne saa kirjoittaa", Sallmen muistuttaa.
Toisaalta loputon suojelukaan ei ole hänen mielestään ratkaisu. Lapsi tarvitsee aikuisen valmennusta, koska joskus hän netin todelliseen maailmaan törmää kuitenkin.
"Ja niinhän se on, että kun suodatetaan jotain, menetetään jotain", hän summaa.
Rahoitus jatkuu vuoden loppuun
Superkirtsi-projekti päättyy maaliskuun lopussa, mutta sama työ mediakasvatuksen hyväksi jatkuu loppuvuoden. Nyt aletaan kouluttaa Superkirtsiä itseään eli kirjaston työntekijöitä. Lasten näkökulma pysyy edelleen lautasella, mutta se laajentuu kaikkiin ala- ja yläkouluikäisiin.
Yksi superkirtsi on jo ainakin syntynyt. Sallmen tuntee itsensä etuoikeutetuksi, sillä koulutusten järjestäjänä hän on kuunnellut noin kolmenkymmenen eri asiantuntijan luennot syksyn aikana. "Jonkinmoinen käsitys mediakasvatuksesta on itselle pakostakin muodostunut." hän sanoo tyytyväisenä.
Intohimoinen opiskelija
Mediakasvatus on imaissut entisen kirjastotyöntekijän mukaansa, ja Sallmen opiskelee parhaillaankin aiheeseen liittyen. Opiskelu onkin hänen pääharrastuksensa.
"Olen ikuinen opiskelija", kaksi vuotta sitten Turun ammattikorkeakoulusta kirjasto- ja tietopalvelun tradenomiksi valmistunut libristi naurahtaa. Vuodesta -77 hän on melkein koko ajan opiskellut työn ohella. "Ehkä olen jollain tavalla hyperaktiivinen. En kauan jaksa samaa, vaan aina pitää saada jotain uutta. Opiskelemalla saa teorian, jota voi sitten käytännössä toteuttaa."
Sallmenilla on kaksi tytärtä, joiden avulla hän on tutustunut nuorten suosimiin peleihin ja nettiyhteisöihin. Superkirtsin aikana hän on pitänyt elämänsä ensimmäistä blogia. "Kyllä sitä paljon luetaan, mutta aika vähän kommentoidaan", hän sanoo ja vertaillen aikuisten ja nuorten vuorovaikutteisuutta nettikäyttäytymisessä.
Kaiken tohinan keskellä Sallmen osaa kyllä rentoutuakin, mieluiten sohvalla lojuen, viisivuotias Emma-mäyräkoira mahan päällä makaamassa.
Lisätietoa Superkirtsistä
kuvateksti: Pirjo Sallmen on vakuuttunut, että aikuisten läsnäoloa tarvitaan myös virtuaalimaailmassa.
kuvateksti piirrokselle: Superkirtsi on super-kirjastotyöntekijä, joka tietää kaiken ja osaa kaiken. Hänet voi tavata kaikissa kirjastoissa. Superkirtsi haastaa kirjastotädin.
